Tää on taas näitä päiviä, mikään ei tunnu miltää tai sit kaikki vastustaa, aivan ku seurais vaa kaikkea sivusta eikä kukaa näkis sua.

tänään miettiny jällee kaikkea mennyttä ja kaikkea mitä on edessä viel. miettiny kaiken tarkoitusta.. päätin että missään ei ole mitään järkeä, menneestä päästäny jo irti mut silti siel on jotain joka minua vielä sinne vetää. menneisyydessä niin paljon asioita jotka satuttaa vieläkin, ja se että mulla oksettaa kuinka ne sekoittuu nyky päivään ja kuinka ne vie mun luottamusta ihmisiin ja asioihin.

Pelottaa että hukun kokonaan menneisyyteen. mut periaatteessa jos mitään ei olis ollu, tuskin olisin nyt tässä. 


päästit kädestäni irti liian aikaisin, annoit minun valua pimeyteen.